Onnistumisten jakaminen työelämässä myös vaikeina hetkinä

Meillä on Kuululla tapana viikon päätteeksi käydä läpi viikon onnistumiset eli buustata. Olemme tätä harrastaneet viikkopalavereissa ja muissa piireissä jo yli viiden vuoden ajan ja buustauksesta on tullut tärkeä osa meidän työkulttuuria Kuululla.

Päätin kirjoittaa asiasta tämän Pekka Saurin taannoin kirjoittaman twiitin innoittamana, jota mukaillen erityisesti huonoina päivinä ja vaikeina aikoina hyvän löytäminen olisi erityisen tärkeää.

Twiitti

Sattumaako? Kuuntelin aikoinaan paljon Pekan Yölinjalla -ohjelmaa, joka oli aikansa sosiaalinen media. Olen aina ihallut Pekkaa monessakin mielessä. Twiitti toi mieleeni yhtäläisyyden tähän meidän omaan työtraditioon ja päätin tässä tarkemmin avata mistä on kyse.

Tätä on buustaus – Mikä oli parasta tässä viikossa?

Meidän versio buustauksesta toimii niin, että me perjantain viikkopalaverin yhteydessä käydään läpi vapaamuotoinen kierros, jossa paikallaolijat vastaavat kysymykseen ”Mikä oli parasta tässä viikossa?”. Kun yksi puhuu niin muut kuuntelevat. Kunkin vuoron lopuksi ollaan iloisia tarinan kertojan puolesta ja osoitetaan suosiota jollain sopivalla tavalla kuten golf-aplodeilla sekä enemmän tai vähemmän riehakkailla tsemppihuudoilla.

Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin. Kertakokeilu on hyvin helppo toteuttaa.

Jotain lainattua ja jotain varastettua – mistä kaikki sai alkunsa

Buustausperinne tuli meille n. 5-6 vuotta sitten (syksy 2013?) Kuulun alkuhämärissä, kun Oulussa alkoi kokoontumaan Buustikerho -nimellä ryhmä, joka 3 kk välein jakoi omia onnistumisiaan ryhmän kesken. Aivan alun perin Buustikerho -idea on käsittääkseni Karoliina Luodon kehittelemä tai ainakin tänne meille pohjolaan lanseeraama. Alkuperäinen idea on kokoontua 3 kk välein 5-8 henkilön ryhmällä huomaamaan ja jakamaan omia ja toisten onnistumisia sekä oppia niistä. Oulun ryhmän perustajajäseninä olivat mm. Niina Jortikka ja Katriina Kukkula – joista Katriina päätyi meille sitten myöhemmin muutaman mutkan kautta töihin. Myös Kuulun perustaja Jonna Muurinen oli tuolloin kuvioissa mukana ja sieltä ajatus sitten kopsittiin meille sisäiseen käyttöön.

Nyt kun perehdyin uudestaan alkuperäisen Buustin ideaan (https://buusti.tumblr.com/) – huomaan, että alkuperäiseen ajatukseen verrattuna kerta viikossa -frekvenssi on varsin överi. Tosin annoskokokin on vastaavasti pienempi. Olemme siis varsin vapaamuotoisesti tätä soveltaneet frekvenssin ja vähän sisällönkin mukaan. Tausta-ajatus kuitenkin on sama ja sehän se on tärkeintä.

Alkuperäisessä Buustissa tapaamiset olivat siis harvemmin ja paikallaolijat olivat usein alun perin toisilleen tuntemattomia. Alku-buustauksen aiheet olivat kenties myös kokonaisvaltaisempia, kun taas meillä etupäässä töiden tekemiseen liittyviä. Uskon kuitenkin, että olemme omalla twistillämme onnistuneet säilyttämään alkuperäisen Buustin hengen. Mukana on myös vahva voimaannuttamisen elementti kuten alun perinkin.

Mitä hyötyä on buustauksesta

Työbuustaus on siis omassa perjantai-palaverissani viikottainen tapa, jonka aina pyöräytetään palaverin aluksi läpi. Samaa sovelletaan meillä muissakin tiimeissä ja piireissä. Aina välillä tekee tämä mieli jättää tehokkuuden nimissä välistä, mutta toistaiseksi olemme useimmiten saaneet vastustettua kiusausta ja luottaneet prosessiin.

TyökaveritBuustauksen hyötyjä ovat mielestäni:

  • Se maadoittaa kiireisen viikon jälkeen kaikki samaan aikaan ja paikkaan (toistuva traditio)
  • Tulee mietittyä omia tekemisiä, reflektio on hyvästä
  • Saa jakaa onnistumisia muiden kanssa ilman kilpailuasetelmaa
  • Saa kuulla mikä kaverin mielestä on tärkeää – usein arvostamme eri asioita, isoja ja pieniä
  • Oppii kiireen, hektisyyden ja vaikeiden aikojenkin keskellä kiinnittämään huomion myös onnistumisiin – tämä auttaa jaksamaan
  • Opettaa kiitollisuutta itseä ja muita kohtaan
  • Toisto! Mahdollistaa aidomman dialogin, kun tuntee toiset paremmin

Buustauksessa on nimenomaan sana vapaa sen suhteen, mitä asioita haluaa muille jakaa. Kyse ei siis ole välttämättä kovimpien myyntitulosten tai isoimpien diilien jakamisesta – vaan usein jaettavaksi valikoituu joku pieni, iso tai muuten tärkeä hetki viikon varrelta.

Tärkeää buustauksessa mielestäni on se, että tässä on ajatuksena nimenomaan arvottamatta ja arvostaen kuunnella toisia. Uskon, että kun tätä näinkin usein tekee, niin hommassa kehittyy ja tiimi oppii paremmin tuntemaan toisensa. Toiston kautta todennäköisesti päästään kiinni pintaa syvemmälle ja kenties opitaan jotain uutta itsestä ja muista.

Pitääkö aina olla kivaa

Tuskaa tuimempaa ei liene

kuin kurjuudessa aikaa onnen muistaa

Lainaus on Eino Leinon suomentamasta Danten Jumalaisen näytelmän ensimmäisestä osasta.

HyppykuvaOma näkemykseni on se, että juuri silloin kuin maailman kovuus kaltoin kohtelee – olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös onnistumisiin. Liike harvoin lakkaa. Ja vaikka mitään dramaattista ei olisikaan menossa, niin työelämässä usein mennään kiireen sumuverhon taakse ja tapahtumat nähdään harmaana puurona. Buustaus antaa tilanteesta huolimatta luvan löytää onnistumisia ja olla niistä iloinen myös työelämän hektisissä hetkissä.

Tuo Danten lainauskin tulkintani mukaan liittyy siihen, että tuossa lainauksen kohdassa kaksi rakastavaista ovat yhdessä matkalla kohti kiirastulta – ei huonoin mahdollinen kohtalo sekään. Ja kertoohan koko tuo Danten tarina sielun matkasta kohti taivasta eikä pelkästään kurjuudesta vaikka aika syvältä kieltämättä ruopaistaankin.

Itse pidän hyvänä omassa käytännössämme sitä, että perjantai-buustaus antaa luvan alkaa sulkea käynnissä ollutta työviikkoa – ja saada tärkeitä välivoittoja. Yhteiset onnistumiset myös auttavat jaksamaan eteenpäin.

Itse myönnän käyttäväni omaa buustausvuoroa laajemmin myös pohdiskeluun ja omien ajatusten jakamiseen muiden kanssa, mikä puolestaan auttaa rakentamaan yhteistä ymmärrystä siitä missä kulloinkin ollaan menossa.

Eräät pisimmät buustauksemme olemme käyneet läpi muutostilanteissa. Pidän tärkeänä myös sitä, että tarvittaessa keskustelulle annetaan mahdollisuuksien mukaan aikaa eikä vain mennä piiloon asialistan taakse, jos pinnan alla on akuutteja asioita käsiteltävänä mitä on tärkeää tuoda keskusteluun. Buustaus siis näin laajemmin sovellettuna antaa mahdollisuuden myös muulle merkitykselliselle keskustelulle mikä ehkä muuten jäisi käymättä.

Mikä oli parasta tässä viikossa

Vaikka viikkoa on vielä jäljellä niin, parasta omassa viikossani on tähän mennessä ollut:

  • Koen, että Korona-tilanne on antanut mahdollisuuden henkilökohtaiseen tasonnostoon johtajana ja myös oman verkoston laajentamiseen. Kaikkia yhdistävä kriisi on mahdollistanut suoran yhteyden ottamisen näkemyksen keräämiseksi ulkoisiin tahoihin joita katsoo ylöspäin ja joihin ei tavallisina aikoina tulisi oltua yhteydessä. Mieltä lämmittävää on myös ollut kuinka valmiita tässä tilanteessa ollaan oltu jakamaan näkemyksiä ja kuinka hyviä keskusteluita on saatu aikaan tulevien skenaarioiden hahmottamiseksi.
  • Oman yrityksen väki – kriisi näyttää paljastaneen kaiken hyvän työkulttuurista kuten vastuunoton, muista välittämisen sekä nopean muutoskyvykkyyden ja toimeenpanokyvyn nopeasti ulkoisesti muuttuvassa tilanteessa. Sekä luovan ongelmanratkaisun sekä kyvyn myös edelleen iloita silloin kun siihen on aihetta.
  • Hyvän työystävän uusi työpaikka. Monesti harmitellaan työntekijän lähtöä eteenpäin, mutta itseä harmittaa yleensä ainoastaan silloin kun joku lähtee huonompaan jobiin. Itselle täydellisen paikkaan eteneminen ja varsinkin se, että Korona-tilanne ei estä oikeiden rekrytointipäätösten tekemistä ja sen voi suorastaan nähdä kunnianosoituksena paikan saaneelle. Sitä sietää juhlia esimerkiksi yhteisellä afterwork -tilaisuudella, etänä tietenkin.

Positiivista loppuviikkoa kaikille!