Kun olemme erilaisissa vuorovaikutustilanteissa – pidämme puheenvuoroja tai koulutamme, tapaamme asiakkaita tai keskustelemme työyhteisössä – viestimme aina sekä kielellisesti että nonverbaalisesti.

Nonverbaalisella viestinnällä tarkoitetaan viestinnän sanatonta ulottuvuutta eli esimerkiksi eleitä, ilmeitä, kehonasentoja, äänen ominaisuuksia ja sitä, miten käyttää tilaa ympärillään.

Nonverbaalisen viestinnän rooli on yhtä merkittävä kuin kielellisen viestinnänkin, eikä niitä ole syytä erottaa toisistaan. On kuitenkin hyvä tunnistaa erilaisia nonverbaalisen viestinnän piirteitä, koska nonverbaali viesti voi täydentää verbaalista viestiä tai korvata tai kumota sen kokonaan.

Tiedostettua tai tiedostamatonta

Sanaton viestiminen voi olla tiedostettua ja harkittua tai täysin tiedostamatonta. Se voi olla myös monimerkityksellistä eli sitä saatetaan tulkita toisella tavalla, miten viestijä on sen tarkoittanut.

Varsinkin eri kulttuureissa nonverbaaliset viestit – esimerkiksi ihmisten välinen tilankäyttö, katsekontaktin ottaminen tai pukeutuminen – voidaan tulkita eri tavoin. Kun Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on tapana katsoa keskustelukumppania suoraan silmiin, joissakin Aasian maissa jatkuva katsekontakti voidaan kokea hyökkääväksi ja röyhkeäksi.

Koska työyhteisöt ja asiakassuhteet ovat yhä kansainvälisempiä, nonverbaalisen viestinnän kulttuurierot on hyvä tiedostaa ja tunnistaa.

Nonverbaalisen viestinnän eri osa-alueet

Nonverbaalinen viestintä voidaan jakaa seuraaviin osa-alueisiin:

  1. kinesiikka
  2. puheen paralingvistiset piirteet
  3. proksemiikka
  4. haptiikka
  5. fyysinen olemus ja artefaktit.

Kinesiikka on nonverbaalistaa viestintää, joka toteutuu kehoa käyttämällä. Kinesiikkaa ovat eleet, kehon erilaiset asennot ja liikkeet sekä silmien ja kasvojen ilmeet. Kinesiikan on sanottu olevan nonverbaalisen viestinnän ilmaisuvoimaisin osa-alue.

Tyypillisimpiä esimerkkejä ovat hymyileminen, katsekontaktin ottaminen tai sen vältteleminen, kulmien kohottaminen, pään nyökytykset sekä kehon eri asennot. Niiden avulla voidaan ilmaista tunteita ja säädellä vuorovaikutusta.

Kasvojen ilmeet voivat olla lyhytaikaisia ja kestää vain hetken (yllättyminen) tai säilyä pitempään (viha). Eri ilmeillä voi yrittää peittää todelliset tunteensa. Tutkimusten mukaan ihmisellä on kuusi universaalia ilmettä – onnellisuus, surullisuus, yllättyneisyys, pelko, inho ja viha – jotka ilmenevät kulttuurista riippumatta suunnilleen samalla tavalla.

Eleiden avulla, esimerkiksi käsien liikkeillä, voidaan painottaa jotain tiettyä osaa sanoman sisällössä, havainnollistaa ja jaksottaa puhetta. Esimerkiksi sormen laittaminen suun eteen hiljaisuuden merkiksi korvaa verbaalisen pyynnön hiljaa olemisesta.

Erilaisilla kehonasennolla pystyy viestimään toiselle vaikkapa läheisyyttä tai etäisyyttä. Nojautumalla kohti keskustelukumppania tai vetäytymällä tästä kauemmaksi, viestii sanattomasti toiselle mielipiteensä.

Miten sanon asian?

Puheen paralingvistiset piirteet eli äänen ominaisuudet liittyvät siihen, miten asia sanotaan. Onko puhujan ääni voimakas vai hiljainen, onko puheen tempo nopea vai rauhallinen ja millaisella äänenkorkeudella puhutaan.

Matala ääni ja rauhallinen tempo antavat erilaisen viestin kuin nopeatempoinen ja korkea ääni. Huutamalla tai kuiskaamalla sanottu asia saa täysin erilaisen merkityksen. Myös se, miten tauottaa puhettaan ja miten artikuloi sanoja, menevät kategoriaan, miten asia sanotaan.

Vuorovaikutustilanteen kontekstilla eli sillä, kenen kanssa puhumme, on luonnollisesti oma vaikutuksensa. Virallisessa esiintymisessä puhumme eri tavalla kuin illanvietossa kavereiden kanssa, oman lapsen kanssa toisin kuin työkaverin.

Suhteellisen pysyvät paralingvistiset piirteet kertovat puhujan sukupuolesta ja iästä, vaihtelevat piirteet tuovat esille puhujan tunteita ja asenteita. Kaikki edellä mainitut piirteet vaikuttavat kuitenkin kuulijoiden tulkintoihin puhujasta ja sanoman sisällöstä.

Miten käytän tilaa?

Proksemiikka eli tilankäyttö ja haptiikka eli koskettamalla viestiminen liittyvät molemmat fyysiseen kontaktiin. Proksemiikalla tarkoitetaan sitä, miten henkilö asettuu tilaan tai millaisen etäisyyden hän valitsee muihin vuorovaikutustilanteen henkilöihin nähden.

Proksemiikassa puhutaan usein reviiristä, jonka henkilö haluaa eri tilanteissa säilyttää ympärillään. Henkilökohtaisen tilan tarve on paitsi yksilöllistä myös konteksti- ja kulttuurisidonnaista.

Bussissa tai odotusaulassa toiset valitsevat aina tyhjän penkkirivin ja toiset sen, jossa on jo muita. Koulun kevätjuhlassa on ehkä helpompi istahtaa ventovieraan viereen kuin sellaisessa kontekstissa, jossa ei ole mitään yhteistä nimittäjää.

Haptiikalla tarkoitetaan erilaisia tapoja koskea vuorovaikutuskumppaneita. Kätteleminen, halaaminen, poskisuudelmat tai koskettamalla lohduttaminen tai kannustaminen ovat kaikki esimerkkejä haptiikkaan kuuluvasta nonverbaalisesta viestinnästä. Työyhteisöstä ja ystäväpiiristä oppii nopeasti tunnistamaan, kenelle halaaminen on luontevaa ja kenelle se on kauhistus.

 Miltä näytän?

Fyysisellä olemuksella ja artefakteilla viitataan staattiseen nonverbaaliseen viestintään, joka ei merkittävästi muutu yhden vuorovaikutustilanteen aikana.

Henkilön fyysinen koko, sukupuoli tai etninen tausta voivat vaikuttaa ensivaikutelmaamme tai tekemiimme tulkintoihin meille tuntemattomasta ihmisistä. Tulkinnat saattavat olla helposti stereotyyppisiä esimerkiksi ihonvärin tai uskonnon perusteella. Myös (nuoret) naiset voivat joutua kokemaan tytöttelyä, vaikka olisivat oman alansa arvostettuja asiantuntijoita.

Kun nonverbaalisessa viestinnässä puhutaan artefakteista, tarkoitetaan vaatteita, koruja ja meikkejä, jotka olemme valinneet. Ne vaikuttavat siihen, millaisen kuvan itsestämme annamme.

Vaatteiden perusteella tehdyt tulkinnat voivat kuitenkin olla helposti stereotyyppisiä. Jos vierekkäin on vaikkapa laadukkaasti pukeutunut ja nuhjuisesti pukeutunut ihminen, laadukkaasti pukeutunut ihminen saatetaan kokea vakuuttavammaksi viestijäksi.

Pukeutumisella ilmennetään myös ammattilaisuutta, josta hyvänä esimerkkinä lääkärin valkoinen takki sekä poliisin, palomiehen tai sotilaan uniformu.

Tunnistatko sinä, millaista nonverbaalista viestintää käytät erilaisissa vuorovaikutustilanteissa?